Suomi / Finland, 5 penniä

Markka-ajan toiseksi pienintä nimellisarvoa eli viittä penniä lyötiin lähes yhtäjaksoisesit vuodesta 1865 alkaen aina vuoteen 1990 saakka. Loppuvaiheessa viiden pennin arvo oli ostovoimaltaan niin heikko, että pienimmäksi arvoksi jäi kymmenen penniä. Kolikko oli aina kuparia: ainoastaan viimeisin sarja kevyttä alumiinia.

Viiden pennin kolikoita on jäänyt jälkipoiville erittäin runsaita määriä. Varsinkin vanhoja 1800-luvun lopun tai 1900-luvun alun suuria viisipennisiä on kulkeutunut suvulta toiselle. Sama koskee uudempia kolikoita. Vuodesta 1918 viiden pennin kolikot ovat poikkeuksetta yleisiä, joten keräilyarvoa niillä on lyöntikirkkainakin vain vähän. Täysin kiertämättömiä ja lyöntikirkkaita (tai patinoituneita, mutta naarmuttomia) vanhoja viisipennisiä on säilynyt vain vähän, joten niiden arvo on variantista ja vuosiluvusta riippuen muutamasta kymmenestä jopa yli tuhanteen euroon saakka. Jotta kuparikolikko kestäisi jopa yli sata vuotta hyväkuntoisena sen täytyy olla alusta saakka huolella säilytetty. Tyypillisesti viisipenniset ja muutkin vanhat kolikot löytyvätkin rahalippaasta, jossa niiden kunto on vuosien saatossa heikentynyt. Siksi täysin käyttämättömän ja vain vähän käytetyn arvoero voi olla monikymmenkertainen. Vain harvan kolikon kuntoluokka on korkeampi kuin 6(1+) ja valtaosa voidaan kuntoluokittaa sarjaan 2(1?)-4(1).

Suomen suuriruhtinaskunta-ajan alkupään viiden pennin kolikot ovat arvoikkaampia. Vuoden 1864 pennin arvoisia kolikoita ei viisipennisistä löydy, mutta vuoden 1910 kolikko on melko harvinainen. Sitä on lyöty vain 66 000 kpl ja heikompikuntoisenakin se on hyvä kokoelmakolikko. Vuoden 1918 Kansanvaltuuskunnan kolikkoa on lyöty vain 34.880. Siitä on kaksi tyyppiä, jotka molemmat ovat melko arvokkaita: tyypillisesti yli 100 euroa. Uudemmista viisipennisistä ei löydy harvinaisia vuosia.

1 Nimike(ttä)

/ sivu

1 Nimike(ttä)

/ sivu